Sivut

tiistai 26. syyskuuta 2017

Pikkumiehet jo kaksi viikkoa

Pennut täyttivät tänään kaksi viikkoa. Kehitys vastasyntyneestä on ollut huimaa, painoa on tullut jokaisella jo yli kolme kertaa enemmän kuin mitä oli syntyessä, puhumattakaan jo ihan fyysisestäkin muutoksesta. Pikkumiehet alkavat jo muistuttaa koiranpentuja! Jokaisen silmät ovat avautuneet ja ensimmäisiä huteria askeleitakin harjoitellaan.



Tämä pieni Mörssäri syntyi ensimmäisenä, ja on selkeästi pentueen isoin. On rauhallisin käsiteltävä, välillä tämä jopa nauttii ihan rauhassa kun saa olla sylissä rapsuteltavana. Ruoka-aikaan vauhtia kuitenkin löytyy, ja tämä kaveri löytyykin yleensä emon tissiltä ensimmäisten joukossa. Osaa myös häikäilemättömästi ryöstää parhaat ruokapaikat veljiltä, joskin nykyään sitä omaa tahtoa ei saakaan ihan yhtä helposti läpi kuin pienempänä.



Toisena syntynyt kaveri on ainakin vielä pentueen vauhdikkain. Se harjoittelee kävelyä ja etenee nopeammin kuin kukaan muu sisarus, ja usein ruokailun jälkeen sen löytää kiipeilemästä joko emon, veljien tai pentulaatikosta löytyvän ensimmäisen pehmolelun päältä. Yleensä kiipeilyyn liittyy myös kovaan ääneen huutamista, sillä täytyyhän sitä ääntä käyttää kun kerran sellainen löytyy! Tämä pikkukaveri tykkää myös maistella vähän kaikkea tielle sattuvaa, oli se sitten emon jalka, veljen pää tai varomattoman ihmisen nakkisormet. Sinnikäs pieni otus.  Pikkumies syntyi musta-valkoisena ja alkoi vajaan viikon ikäisenä tekemään kasvoihin merkkiväriä. Saas nähdä, minkä värinen kaveri tästäkin nassikasta kehittyy tulevien viikkojen kuluessa.



Kolmannella pojalla on muusta pentueesta poikkeava turkki - kun muilla se on suoraa, tällä kaverilla karvat menevät jännille laineille koko kropassa, mutta etenkin pään ja kaulan alueella. Pikkukaverilta löytyy ehdottomasti koko pentueen kovin ääni, jota se ei epäile käyttää kun nälkä iskee - eikä kauaa tarvitsekaan huutaa kun Kerttu-emo jo ryntää ruokkimaan! Mutta mikäli se maitobaari ei satu tulemaan tarpeeksi lähelle, jatkuu huutokiljunta siinä toivossa ettei itse tarvitsisi lähteä liikkeelle, vaikka kyllä siihenkin taivutaan jos mitään ei tapahdu tarpeeksi nopeasti. Myös tämä poika tykkää maistella kasvattajatädin nakkisormia, jos saa siihen tilaisuuden.



Pienin, viimeisenä syntynyt poika on aika sisupetteri. Pieni Sintti on aina pitänyt maitobaarissa puolensa veljiä vastaan, huolimatta siitä että oli selkeästi muita pienempi. Pikkumies onkin ottanut hienosti koossa ja painossa sisaruksia kiinni. Tämä kaveri tykkää nukkua usein selällään ja massutuksesta sekä pikkutassujen vipatuksesta päätellen näkee ilmeisesti usein varsin makoisia unia. Sintti on tällä hetkellä pentueen hiljaisin, harvoin se yhtyy mukaan veljiensä lokkikuoroon. Se syntyi musta-valkoisena ja on ihan viime viikon aikana alkanut kehittää kovaa vauhtia itselleen silmälaseja ja merkkiväriä sekä kasvoihin että jalkoihin. Pojasta taitanee aika varmalla veikkauksella kasvaa komea riistänvärinen uros, ihan niin kuin Voima-isästä!


Kuvia pikkumiehistä löytyy puhelimen täydeltä, mutta jos nyt vaikka laittaisi ylläolevien lisäksi vain muutaman, ettei tämä täyty ihan vielä kokonaan pentukuvista.






perjantai 22. syyskuuta 2017

Kertun pennut

Tämä blogi tulee seuraamaan Kertun ja Voiman pentujen kehitystä ja elämää luovutusikään saakka.